Mistä tunnistaa start up -yrityksen?

 

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä maailma tutustui uuteen sanaan: start up -yritykset. Sana oli monelle vanhalle yrittäjälle hämmentävä. Miten start upit erosivat vaikka mobiilioperaattorista? Eikö uusinta teknologiaa hyödyntävä yritys epäilyksettä olekin start up?

Kun Suomessa starttasi start up -tapahtuma Slush vuonna 2008, vain pienet piirit tiesivät, mistä on kysymys. Vielä syksyllä 2011, kun Slush oli siirtynyt jo isompiin tiloihin kasvavan kävijämäärän takia, YLE ei noteerannut tapahtumaa juuri mitenkään. Sitten muutamassa vuodessa start upit olivat kaikkien huulilla. Vuonna 2014 YLE uutisoi siitä, miten Slushissa voi myyntipuheella voittaa 250 000 euroa. Siitä lähtien Slush on ollut iso mediatapahtuma.

Verrattuna perinteiseen yritystoimintaan startupeissa on muutamia eroja. Ne yleistyivät maailmassa internetin myötä. 1990-luvun lopun Internetin alkuaikojen sijoituskuplassa osallisena oli monia silloisia startup -yrityksiä. Sittemmin moni uusi yritys on ollut nimenomaan start up -yhtiö. Mutta mistä tunnistaa aidon start up -yrityksen?

Idea, joka vastaa johonkin tarpeeseen

Ajatellaanpa vaikka isännöitsijätoimistoa tai tilitoimistoa. Niille kummallekin on yhteiskunnassa tarvetta. Asunto-osakeyhtiöt eivät pysty suoriutumaan isännöintitehtävistä ilman apua, jota isännöitsijät tarjoavat – alkaen vuokranmaksuista, kiinteistön ylläpidosta, kirjanpidosta, remonteista, asukasmukavuudesta. Tilitoimistot taas huolehtivat kirjanpidosta eri kokoisille yrityksille. Ammattilaisvoimin on helpompi suoriutua tehtävistä, jotka ovat laissa säädeltyjä kuten vaikka asunto-osakeyhtiön hoitaminen tai yrityksen kirjanpito ja tilinpäätös. Nämä yritykset ovat tarpeellisia, mutta ne eivät ole start up -yrityksiä.

Yleensä start up -yrityksen taustalla on kuitenkin joku sellainen ajatus, jolle ei aiemmin ole ollut mitään ratkaisua. Ennen esimerkiksi sosiaalista mediaa ei kukaan osannut kuvitellakaan tarvitsevansa. Vasta kun se 2000-luvun alkupuolella tuli ihmisten tietouteen, monet huomasivat sille olleen suuri tarve.

Usein tarvitaan siis idea, joka vastaa sellaiseen tarpeeseen, jota kuluttajat itse eivät ole vielä tiedostaneet tarvitsevansa. Idea voi olla esimerkiksi sellainen, joka mahdollistaa ilman kolmansia osapuolia toimimisen, kuten erilaiset kotimajoitusyritykset (Airbnb jne.)

Nörtti, joka työskentelee makuuhuoneestaan käsin

Vaikka start upin ei tarvitse olla teknologiaan perustuva, useimmiten taustalla on kuitenkin digitaalisen maailman hyödyntäminen. Erilaiset ohjelmointitaidot ja kyky toteuttaa liikeideoitaan digitaalisessa maailmassa ovat monen start upin alku. Tyypillistä on, että alkuvaiheen yritystä voi hoitaa idean keksijä, start upin omistaja. Yhden ihmisen, kaverusten tai isomman kaveriporukan autotallibisneksestä voi syntyä nopeasti jotain sellaista, jonka moni muukin haluaisi. Kun liikeidea on saatu toimimaan käytännössä, halukkaita mukaan tulijoita on niin rahoittajissa kuin kilpailevissa yrityksissä, jotka voivat pyrkiä ostamaan aloittelevan yrityksen

Start up -maailmalla on oma taloudellinen ekosysteeminsä

Rahoituskuvio on start up -piireissä omanlaisensa. Alun perin start upit perustettiin – usein yhä perustetaan – keksijän omalla kustannuksella. Kun tietoisuus siitä, että rahoittamalla start upia voi päästä mukaan menestyvään miljarditulosta tahkoavaan yritykseen, on lisääntynyt, myös erilaisia rahoituskuvioita on syntynyt start uppien ympärille. Yhteiskuntakin on lähtenyt tukemaan start up -bisnestä siinä toivossa, että niillä on iso vaikutus maan talouteen.

Kuolema kohtaa useinta start up -yritystä

Suurin osa start upeista kuolee ennen kuin ne pääsevät siivilleen. Monelle idealle ei kuitenkaan löydy käyttäjiä, ansaintalogiikkaa ei löydy, kilpailija ehtii ensin. jne. Siksi start up -yrityksiä pidetään sijoitusmaailmassa erittäin riskiherkkänä alana. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että moni start up myös menestyy. Joistain tulee maailmanlaajuisia menestyksiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *